Korona ajoi ihmiset etätöihin: hajotti fyysiset tiimit, haastoi perinteiset rutiinit ja lisäsi yksin tekemistä. Toisaalta se tehosti työntekoa ja kannusti kehittämään uusia tekemisen ja kohtaamisen tapoja, Q-VIOn osakas, myyntijohtaja Sari Aalto toteaa.

Etätyö on rikkonut tiimit: tiimejä ei enää ole. Vai onko sittenkin? Onko mahdollista tavoittaa se yhteenkuuluvuuden tunne, johon olimme tottuneet työskennellessämme fyysisesti samassa paikassa – kun saatoimme sparrailla ja vaihtaa kuulumisia kahvi- ja ruokatauolla?

Olen miettinyt paljon sitä, mitä voimme tehdä toisin, jotta emme tuntisi oloamme yksinäiseksi ja eristäytyneeksi koronarajoitusten aikana. Pohtinut, miten kollegoiden tsemppaaminen onnistuu ruudun välityksellä – etätyön alkaminen tuskin poisti nähdyksi, kuulluksi ja kannustetuksi tulemisen tarvetta. Olen miettinyt myös omaa jaksamistani. Sitä, miten saan ylläpidettyä työ- ja päivärytmin ja pidettyä itseni vireessä.

Entä miten etätyö ja siihen liittyvä itsenäinen työskentely vaikuttaa työn laatuun? Ideoilla on taipumus jalostua ja kasvaa täyteen mittaansa useamman ihmisen voimin. Luovuus kukkii porukassa, ja yhdessä oivaltaminen tukee ja rakentaa niin itsetuntoa kuin työmotivaatiotakin. Miten saamme yhdistettyä ja hyödynnettyä yhteisen energiamme, luovuutemme ja osaamisemme?

Työkengistä se alkaa

Miten olen sopeutunut etätöihin? Aika huonosti. Positiivisena ihmisenä olen kuitenkin pyrkinyt rakentamaan työhön orientoitumista ja sen tekemistä helpottavia rutiineja. Pidän esimerkiksi huolen siitä, että ”lähden” joka päivä töihin: puen päälle ja laitan ”työkengät” jalkaan. Työpäivän päätyttyä potkaisen kengät jalasta. Yksinkertainen mutta melko toimiva rituaali, jonka avulla aivoni erottavat työ- ja vapaa-ajan toisistaan.

Käymme välillä myös toimistolla työpariemme kanssa. Olemme jakautuneet tiimeihin ja sopinut vuoroista. Työympäristön vaihdos tekee hyvää ja helpottaa päivärytmin ylläpitämistä myös kotikonttorilla. Ilman rytmiä töitä tekee helposti tauotta, ja jokainen meistä tietää, ettei kahdeksan tunnin paikallaan istuminen ole erityisen terveellistä. Pidän siis kiinni kahvi- ja lounastauoista ja siirryn niiden ajaksi pois koneen ääreltä. Samalla saan käveltyä, jumpattua, venyteltyä tai vaikka käytyä koiran kanssa ulkona.

Etätiimeily ei vastaa fyysistä kohtaamista, mutta on se silti huomattavasti parempi kuin ei mitään – kunhan osallistujien kasvot ovat näkyvillä. On ihanaa nähdä kaikki työkaverit, jutella kuulumiset ja kuulla iloinen nauru edes videon välityksellä! Sosiaalisella medialla on silläkin keskeinen rooli yhteenkuuluvuuden ylläpitämisessä: viestit kulkevat WhatsAppin välityksellä niin työ- kuin muissa asioissa. Ja toki keskustelemme ja sparrailemme myös puhelimen ja sähköpostin välityksellä.

Kohti pysyvää hybridiä?

Etätyö on epäilemättä tullut jäädäkseen, osaksi normaalia työkulttuuria. Se vähentää siirtymiä ja matkustelua ja helpottaa aikataulujen yhteensovittamista. Itse en kuitenkaan usko etääntyväni pysyvästi: pidän ihan liikaa asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden ja työkavereiden tapaamisesta. Päädynkin todennäköisesti jonkinlaiseen hybridimalliin, jossa pyrin yhdistämään sekä etä- että lähityön parhaat puolet.

Ihmisten kohtaaminen on oman kokemukseni mukaan ensiarvoisen tärkeää ja myös ylivoimaisen hedelmällistä. Se energia ja pössis, joka loistavan ideointipalaverin aikana syntyy, on jotakin sellaista, joka ei videon välityksellä onnistu. Se ei onnistu, koska energia ja innostus syntyy juuri siitä fyysisestä kohtaamisesta juuri siinä hetkessä ja on parhaimmillaan melkein käsin kosketeltavaa.

Sitä energiavyöryä ja oivaltamisen riemua odotan malttamattomana.